Voi tauti..

Mä olen usein miettinyt miksi mun elämästä tuli niin pirun kamala. Ja nyt ajattelin kertoa täällä koko elämänstoorini jos joku vaikka olisi halukas auttaan mua. :)


Mun Elämää

Mä aloitin peruskoulun ihan normaalikoulussa Lempäälän Moision ala-asteella. Kaikki meni ihan mukavasti kolmanteen luokkaan asti, kunnes koitti 3 luokalla vappu ja meillä päätettiin (en mä päättänyt mitään) pitää vappujuhlat koululla. Tottakai oppilaat saivat pitää omissa luokissaan omia tietovisoja luokan edessä yksin tai kaverin kanssa tai keksiä jotain muuta ohjelmaa. Mä sitten aattelin ottaa vaarini vanhan Pikku Jättiläisen, koska siellä oli paljon hyviä kompakysymyksiä joita ajattelin kysyä muilta. Kun pääsin luokan eteen jostain leijaili eteeni ilmapallo ja ajattelin työntää sen kauemmaksi potkaisemalla. Tämä ilmapallo sitten poksahti yhtäkkiä ja minä säikähdin aiwan tajuttomasti, koska minulle tuottaa kipua korvissa yhtäkkiset kovat äänet ja olen muutenkin tavallista herkempi säikähtämään kaikkee muutenkin. No mä pidin kumminkin kompakysymysvisani ja sen jälkeen palasin pulpetilleni istumaan hetken päästä joku luokkani pojista oli hiipinyt taakseni ja puhkaisi ilmapallon suoraan mun korvani juuressa. Meni noin 5 minuuttia ja sama toistui. Tuota ne pojat jaksoivat tehdä seuraavan 20 minuuttia vaikka mä olin heitä monta kertaa itku kurkussa pyytänyt lopettamaan, koska se tuntui musta ihan samalta kuin mua olisi lyöty täysiä monta kertaa ruoskalla. Lopulta kun tuli välitunti niin muut oppilaat lähtivät ulos ja mä jäin luokkaan, että sain kerrottua opettajalle mitä tapahtui. Opettaja oli ollut silloin poissa kun pojat innostuivat kiduttamaan mua. Opettaja onneksi sitten tuntui ymmärtävän mua ja ehdotti mulle, että voisin mennä koulun kirjastoon lueskeleen tai pelaileen tietokoneella, koska siellä ei varmasti olisi yhtään ilmapalloja ja muutenkin kirjasto on tänään pois käytöstä vapun takia. Kiitin opea ja menin kirjastolle, missä sainkin olla loppupäivän rauhassa. Sen jälkeen kun opettajani oli kuullut siitä, että mulle tuottaa yhtäkkiset kovat äänet kipua niin hän oli saanut järjestettyä kouluun uuden säännön, mikä kuului: "Kouluun on tästä päivästä eteenpäin kielletty tuomasta ilmapalloja ja muita kovaäänisiä vappukoristeita muulloin kuin vappuna." ja mä sain luvan koulun vappujuhlien aikaan jäädä kotio, koska siinä koulussa ei juhlapäivinä edes ollut mitään opetusta tai muuta tärkeäã. Tuo kuulosti hyvältä musta koska se tuli voimaan heti ekana päivänä vappupäivien jälkeen. No luokkani pojat osasivat noudattaa sääntöä, mutta kyllä he silti jaksoivat aina kun opettajan silmä vältti niin hiipiä mun taakse ja säikäyttää mut. Tosin enää he ei tarvinnut mitään kovaäänistä apuvälinettä, koska he olivat huomanneet sen, että riittää kun hijpii vaan taakse ja hihkaisee yhtäkkiä kovaan ääneen "böö". Tuo oli karseeta. Mulle alkoi kehittyä pikkuhiljaa tarkkaavaisuushäiriö tai vainoharhaisuutta tai jotain, koska en enää ollenkaan pystynyt koulussa olemaan missään vilkuilematta kokoajan taakseni. Onneksi meidän perhe oli muuttamassa pois Moision koulun alueelta Lempäälän Kuokkalaan joka sijaitsi n. 5km päässä Moisiosta. Kolmasluokka oli onneksi kerinnyt loppumaan ennen meidän muuttoa, joten keksin ehdottaa äiteelle, että voisinko vaihtaa kuokkalan ala-asteelle, koska sinne oli lyhyempi matka ja voisin ehkä siellä olla rauhassa. Äitee suostui ja sainkin paikan tästä koulusta. Aloitin siellä heti kesän jälkeen 4 luokan.
Kesä oli ohi ja odotin innolla uuteen kouluun pääsyä ja siellã menikin mukavasti eka kuukausi, minä aikana olin saanut itselleni kaksi uutta kaveria Sailan ja Janninan. Ainoa vain, että näillä mun kahdella uudella kaverilla oli sieltä koulusta ennestään kaksi kaveria Oona ja Petra, jotka olivat samalla luokalla kuin mä, Saila ja Jannina niin Oona ja Petra ei taas oikein jostain syystä pitäneet musta ja he antoivat sen kyllä sitten näkyä ja kuuluakin. He olivat sanoneet Sailalle ja Janninalle, että jos he ovat mun kanssa tekemisissä kouluaikana niin he pistävät välit poikki kokonaan. Musta oli sitten todella karseeta nähdä kuinka nämä mun ainoat kaverit hylkäsivät mut ja jos ne joskus kolussa pyysivät mua luokseen niin silloin he halusivat vain nöyryyttää mua julkisesti. Kerran eräällä välitunnilla he olivat taas pyytäneet mua ja mä menin niin Jannina halusi vain testata mitä tapahtuu kun kietoo kaulahuivin jonkun kaulaan ja vetää kaikin voimin huivin molemmista päistä. No Jannina testasi sitä mulle ja kun hän pikkuhiljaa kiskoi lujempaa ja lujempaa niin en saanut kovin hyvin enää happea joten kähisin Janninalle lopeta monta kertaa, mutta Jannina ja hänen muu porukkansa vain nauroivat eivätkä lopettaneet. Onneksi pian ilmestyikin jostain koulun siivooja joka huomasi tilanteen ja käski jättää mut rauhaan. Mutta vaikka tytöt onneksi lopettivat omasta aloitteestaan mun härnäämisen. Heti kun he lopettivat sen aloitti uudestaan mun luokan ope Sanna Wiik. Eli mä yleensä viittasin tunnilla vain silloin kun oikeasti tiesin vastauksen open kysymyksiin, mutta jos olin vähänkin epävarma mä en viitannut ollenkaan. No silloin harvoin kun viittasin satuin viittaan samaan aikaan juuri Oonan tai Petran kanssa niin opettaja joka hemmetin kerta antoi vastausluvan vain heille pääasiassa vaikka joku muu kuin mä tai Oona tai petra olisivat tienneet vastauksen niin silti ope huomioi vain nämä kaksi melkein aina. No jos joskus en viitannut ja jos Oona tai Petrakaan ei tiennyt vastausta niin ope (en tiedä tekikö hän sen joka kerta ilkeyttään vai ei, mutta musta ainakin tuntui että hän teki.) opettaja antoi mulle vastausvuoron. Tottakai nolasin joka kerta itseni näissä tilanteissa kun en tiennyt vastausta niin olihan mun pakko edes arvata ja joka kerta mun arvaukset meni pieleen. Se oli inhottavaa. Kerroin äiteelle tästä ja äitee soitti koululle ja keskusteli asiasta openi kanssa niin Sanna sanoi äiteelle: "En mä ole huomannut tuollaista, että Oona ja Petra olisivat täällä ketään kiusanneet. He kun ovat niin lahjakkaita oppilaitakin.". Sanna lupasi sentään sen, että hän ei enää pyydä mua vastaamaan silloin kun en viittaa, mutta eipä hän loppujen lopuksi osannut pitää lupauksiaan. Jos yritin tunnilla vain nostaa kättäni sen verran, että sain raavittua vain päätäni kun sitä joskus kutitti niin opettaja tulkitsi sen viittaukseksi ja vaati mua vastaamaan tai jos halusin vain vähän venytellä käsiäni sillein, että nostin ne ilmaan niin senkin ope tulkitsi viittaukseksi vaikka olin sanonut selkeästi opelle, etten viitannut niin ei hän uskonut ja niin taas mun oli pakko nolata itseni. Ei helvetin helvetti lopulta jouduin kuutosluokan taas käymään toisessa koulussa. Koulu oli Lempäälässä myös ja nimeltään Säijän ala-aste, missä mua ei enää kiusattu.

Jatkan yläastekokemuksistani vielä viikonlopun aikana. Koska siellä kaikki vain paheni totaalisesti. Mutta nyt pitää käydä vähän syömässä jotain ja haukkaamassa happea sähkötupakan kanssa. Toivottavasti joku jaksaa lukea näitä. :)

Kuulemisiin..